Minna Saarelma-Paukkala Ajatuksia ajanlaskusta, kirjoituksia kalentereista

Liputuspäivä lapsille?

Tämän viikon perjantaina liehuvat jälleen liput Suomessa lasten kunniaksi. Kalentereissamme on vuodesta 2002 ollut 20.11. merkintä ”Lapsen oikeuksien päivä”. Päivämäärä viittaa vuoteen 1959, jolloin YK:ssa hyväksyttiin ensimmäinen lapsen oikeuksien julistus. Samalla päivämäärällä YK:n yleiskokous hyväksyi vuonna 1989 vielä täydellisemmän lapsen oikeuksien julistuksen. Päivä merkittiin aikanaan suomalaiseen kalenteriin, kun sekä Mannerheimin Lastensuojeluliitto että Suomen Unicef-yhdistys olivat ajaneet asiaa 1980- ja 1990-luvuilla.

Sisäministeriö on nyt jo kolmena vuonna peräkkäin suositellut kansalaisille yleistä liputusta sekä määrännyt valtion virastot ja laitokset liputtamaan lapsen oikeuksien päivänä. Lipunkuvaa tällä päivällä ei kalentereissa kuitenkaan ole, eikä päätöstä sellaisen lisäämisestä ole tehty. Tämän vuoden alussa sisäministeriö teki Helsingin yliopiston almanakkatoimistolle esityksen lapsen oikeuksien päivän merkitsemisestä kalenteriin liputuspäivänä – Helsingin yliopisto kun on se taho, joka ylläpitää suomalaista kalenteria. Asia jätettiin kuitenkin vielä hautumaan. Myös useat lapsijärjestöt ovat julkisuudessa "liputtaneet" lasten oman liputuspäivän puolesta ja innostaneet kansalaisia yleiseen liputukseen 20. marraskuuta.

Jos sisäministeriön suositukset jatkuvat tulevina vuosina ja kansalaiset myös liputtavat innokkaasti, liputus voidaan vähitellen katsoa niin vakiintuneeksi, että päivä voitaisiin merkitä kalenteriin liputuspäiväksi. Kolmen vuoden kokemuksen perusteella tällaista päätöstä ei kuitenkaan vielä voida tehdä, vaan aikaa tarvitaan enemmän. Viimeksi suomalaiseen kalenteriin lisättiin vuonna 2011 uutena liputuspäivänä ”Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen kulttuurin päivä" 8.12. Sisäministeriö oli vuodesta 2005 antanut vuosittain suosituksen yleisestä liputtamisesta Sibeliuksen syntymäpäivänä, ja vuonna 2007 se ehdotti Helsingin yliopiston almanakkatoimistolle päivän merkitsemistä liputuspäiväksi kalentereihin. Uusi liputuspäivä saatiin lopulta kalenteriin kuusi vuotta ensimmäisen liputussuosituksen jälkeen.

Merkkipäivien palapeli

Tuleeko lapsen oikeuksien päivästä vielä joskus kalentereihin merkittävä liputuspäivä, riippuu muustakin kuin liputuksen vakiintumisesta. On pohdittava, onko kalenterissamme enää tilaa uusille liputuspäiville. Tällä hetkellä suomalaisessa kalenterissa on 19 liputuspäivää, joista kuusi perustuu liputusasetukseen ja loput ovat ns. vakiintuneita liputuspäiviä. Näiden lisäksi Suomessa on yleinen liputus vaalipäivinä sekä päivänä, jolloin tasavallan presidentti astuu toimeensa. Samoin Ahvenanmaalla on kolme omaa liputuspäivää ja saamelaisilla yksitoista. Esimerkiksi Ruotsissa yleisiä liputuspäiviä on vaalipäivien lisäksi 16, Norjassa 15, Saksassa 8 ja Virossa 13. 

Jos lapsen oikeuksien päivä hyväksytään liputuspäiväksi kalenteriin, pitäisikö jokin muu liputuspäivä tiputtaa sieltä pois? Ja jos, niin mikä? Menettääkö liputus merkityksensä, jos liputuspäiviä on liian usein? Esimerkiksi toukokuulla on nyt jopa viisi päivää, jolloin liput liehuvat Suomen keväässä. 

Mitkä ylipäänsä ovat asioita, joita suomalaisen yhteiskunnan tulisi liputuksella kunnioittaa? Usein on arvosteltu esimerkiksi sitä, että liputuspäivämme ovat kovin miehisiä, menneisyyteen keskittyviä ja sota-aikaan viittaavia. Maamme ”suurmiehille” on nykyisessä kalenterissa jopa kuusi liputuspäivää (Runeberg, Agricola, Snellman, Leino, Kivi, Sibelius), kun naisia edustaa vain Minna Canth (19.3.). Entä onko maamme eri vähemmistöryhmät huomioitu tasapuolisesti? Lasten arvostaminen liputuksella lienee asia, jota harva vastustaa. Mutta kuinka se istuisi liputuspäiviemme kokonaisuuteen?

Liputus on kansallisesti merkittävä asia – ja siihen voidaan vaikuttaa myös kansalaiskeskustelulla. Keskustelun tiimellyksessä kannattaa kuitenkin muistaa, että jokaisella suomalaisella on oikeus liputtaa kansallislipulla aina, kun hän näkee liputuksen aiheelliseksi.

Lisätietoa liputuspäivistä Almanakkatoimiston liputussivuilta

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Bloggaaja kirjoittaa: Jos lapsen oikeuksien päivä hyväksytään liputuspäiväksi kalenteriin, pitäisikö jokin muu liputuspäivä tiputtaa sieltä pois? Ja jos, niin mikä?

Hyvä kysymys. Näistä muista liputuspäivistähän se yksi olisi:

5.2. J.L. Runebergin päivä
19.3. Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä
9.4. Mikael Agricolan päivä, suomen kielen päivä
27.4. Kansallinen veteraanipäivä
9.5. Eurooppa-päivä
12.5. J.V. Snellmanin päivä, suomalaisuuden päivä
17.5. Kaatuneitten muistopäivä (toukokuun kolmas sunnuntai)
6.7. Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä
10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä
24.10. YK:n päivä
6.11. Ruotsalaisuuden päivä, Kustaa Aadolfin päivä
8.11. Isänpäivä (marraskuun toinen sunnuntai)
8.12. Jean Sibeliuksen päivä, suomalaisen musiikin päivä

Lähde: http://almanakka.helsinki.fi/fi/liputus-ja-juhlapa...

Tuure Nyqvist

Voisiko liputuspäiviä yhdistää. Tämähän voisi yhdistää kansaakin. Äitienpäivä voisi olla myös sankareiden päivä.

Sankareita olisivat äitien lisäksi isät, sotiemme kaatuneet ja veteraanit sekä kaikki muutkin sankarit.

Mitä muita liputuspäiviä voitaisiin yhdistää "sujuvasti", niiden merkitystä väheksymättä?

Näin tulisi paremmin "tilaa" myös lapsen oikeuksien liputukselle.

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani

Hyvä ehdotus!

Lapset ansaitsevat positiivista huomiota ja kannustusta.

Mikään ei olisi niin hienoa lasten näkökulmasta kuin se että heitä muistettaisiin liputtamalla.

Toimituksen poiminnat